Tämän julkaisun kymmenen äänimaisemaa ilmentää pohjolan keväisen luonnon riemukasta sointia. Pohjoisen napapiirin tienoilla kevääseen kuuluu olennaisesti nopeasti vaihtuvat säätyypit. Ilmavirtauksen kääntyessä pohjoiseen voi takatalvi pysäyttää kevään etenemisen. Tämä ei kuitenkaan estä lintuja laulamasta. Pesintää on jatkettava ja reviiriä on puolustettava laulamalla, kun siihen on kerran ryhdytty. Tästä on mainio esimerkki raita neljä kylmässä pohjoistuulessa iloisesti heläyttelevä karjalanpeippo (peipon alalaji). Tämän julkaisun äänimaisemissa kuullaan veden ja tuulen sointi autenttisena kokonaisuutena linnunlaulun ja lintukonserttien kera.
Tämän levyn masteroinnissa olen käyttänyt 24 bittistä tuotantotekniikkaa. Tällä menetelmällä äänenlaatu on entisestään parantunut. Tällä tekniikalla äänite on saatu soimaan luonnollisemmin. Luonnonäänien äärimmäisen herkät vivahteet ja nyanssit tulevat äänimaisemissa paremmin esille.
Haluan osoittaa lämpimät kiitokset jokaiselle tämän levyn tekoon osallistuneelle, lintuharrastajille, oppaille ja avustajille jne. Erityinen kiitos Maarit vaimolleni avusta ja tuesta.
Kuopiossa 6.8.2005
Lauri Hallikainen
Äänittäjä / tuottaja
Raitojen kuvaukset ja taustalajit
01 MUSTARASTAS JA HERÄÄVÄ METSÄ. Toukokuu 2004. Kristiina, Freivilla.
Koivujen valkoiset rungot piirtyvät tummaa havumetsää vasten. Leppien harmaat varret kannattelevat urvuista punertavaa oksistoa. Maassa kulottuneen heinän lomassa pilkottaa hennon vaaleanvihreä heinänoras. Etelästä puhaltanut lämmin tuuli on vienyt yöhallan mennessään. Sarastuksen valoisuus ja lempeän etelätuulen kuiskailu saa heräävän metsän soimaan. Peippo, keltasirkku, käpytikka, vihervarpunen, pajulintu, sepelkyyhky, korppi, teeri, metsäkirvinen.
02 JÄÄN REUNASSA TANSSIVAT JOUTSENET. Huhtikuu 2002. Leppävirta, Konnus.
Rantalehdon vanhat koivut reunustavat jokisuvannon varjoisaa sulapaikkaa. Aamun kirkkaudessa siintävä järvenselkä kantaa vielä jääkahleita. Etelään antavilla rannoilla kapea sulavedenalue reunustaa rantaviivaa. Niemen varjossa peilityyneen vedenpintaan kuvastuu kevätasuun pukeutunut rantametsä. Jokisuvannossa kisailevan joutsenparin laulussa soi valon runsaus. Naurulokki, varis, viherpeippo, telkkä, peippo, sinitiainen, talitiainen.
03 KEVÄTYÖN TAIKAA LAPISSA. Toukokuu 2004. Savukoski, Värriö, Seitajärvi.
Hiljalleen uiva juhlapukuinen telkkäkoiras kuvastuu jäänreunan peilityyneen veteen. Tulvavesi on kohonnut rannan pajupensaikkoon saakka. Toukokuinen rantamaisema on kietoutunut lapinyön vaaleaan hämärään. Kevätyön lintujen laulussa soi pian koittavat keskiyön auringon kesäiset hetket. Laulurastas, pajulintu, liro, mustaviklo, sinirinta, taivaanvuohi, teeri, kapustarinta.
04 KARJALANPEIPPO JA TAKATALVI. Huhtikuu 2004. Korppoo, Jurmo.
Kylmä pohjoistuuli ajaa pilviä hitaasti vaalenevassa aamunkajossa. Metsän puut keinuvat puuskaisessa tuulessa. Pohjolaan pesimäsijoilleen muuttava karjalanpeippo (peipon alalaji) on hakeutunut suojaan meren saaren metsikköön. Metsän alimmilla oksilla lintu heläyttää ilmoille sointuvan kevätlaulun kylmästä tuulesta välittämättä. Räkättirastas, laulurastas.
05 KEVÄTAAMU METSÄ-LAPISSA. Toukokuu 2004. Pelkosenniemi, Aapajärvi, Puljunpalon lammet.
Avaran aapasuon kainalossa harvan mäntymetsän ympäröimä erämaalampi kimmeltää nousevan auringon säteissä. Keväinen tienoo on vapautunut lumen kahleista, mutta lammen keskiosa on vielä tumman jään peitossa. Rantatöyräällä kallistuneen kelohongan kyljessä valpas käpytikka vartioi reviiriään. Aapasuon yllä kaukaisuudessa siintävä lumihuippuinen tunturi piirtyy syvän sinisenä hohtavaan taivaanrantaan. Pohjoinen havumetsäerämaa soi soitimien helisevää kirkkautta. Valkoviklo, teeri, korppi, leppälintu, käpytikka, pikkukuovi, riekko, taivaanvuohi, liro, punakylkirastas, käenpiika, urpiainen, keltavästäräkki, järripeippo, pajulintu, mustaviklo.
06 AURINGONNOUSU LUODOLLA. Huhtikuu 2004. Kristiina, Siipyy, Storbådan.
Avoimella ulapalla meren sylissä lepää pieni luoto. Eteläinen leuto tuuli ajaa laineita ahtojäiden hiomalle kallioiselle rannalle. Luodon keskellä korkeimmalla kohdalla kolme tuulen pieksämää mäntyä vartioi luodon lintuja ja meren rauhaa. Selkälokki, kivitasku, harmaalokki, lapintiira, västäräkki, kalalokki, meriharakka.
07 RASTAIDEN JA TILHIEN KEVÄTMUUTTO. Huhtikuu 2003. Leppävirta, Konnus.
Lintujen muuttoreitillä sijaitseva järvien ympäröimä metsäinen kannas on mieluinen levähdyspaikka muuttaville siivekkäille. Suojaisa rantametsä on täyttynyt muuttavien lintujen laulusta. Puiden juurille sulaneista pälvistä kohoaa keväisen raikas maantuoksu. Rantakoivun kaareutuvissa oksissa turvonneet silmut kantavat vesipisaroita. Räkättirastas, punakylkirastas, harmaalokki, sinisorsa, käpytikka, peippo, naurulokki, urpiainen.
08 AAPASOIDEN KÄTKÖISSÄ SOIVAT TEERET. Toukokuu 2003. Savukoski, Mukkavaara.
Lapin kevätyön taianomainen valo viipyy laajan suoaukean yllä. Tuiskujen tasoittama lumihanki peittää tienoon. Siellä täällä harmaakylkinen kelovanhus kohottaa käkkyräiset oksansa kohti taivasta. Koillisella taivaanrannalla hento punerrus kielii aamuyön ensi hetkistä. Suon hiljaiseen maisemaan kantautuu erämaan kätköistä villi ääni. Ääneen vastataan kuin kaikuna useista eri suunnista. Hetken kuluttua koirasteeren siivet suhisevat ilmassa. Kevätaamun kiihkeä näytelmä: teerikukkojen taistelu soitimen herruudesta on alkamassa.
09 AAMUTUULI RANTAMETSÄSSÄ. Toukokuu 2003. Rantasalmi, Tuusmäki, Hakojärvi.
Kevätyössä suuntaansa hakeva tuuli on aamuyön tunteina vakiintunut puhaltamaan lännen suunnalta. Tuulen vireen synnyttämät pienet laineet loiskivat järven rantaan. Tuulen hiljainen sointi rantametsässä säestää lintujen laulua. Peippo, pajulintu, talitiainen, käki, rautiainen, hernekerttu, punarinta, käpylintulaji , lehtokerttu, hömötiainen.
10 KEVÄTKESÄ LEHDOSSA. Kesäkuu 2003. Rantasalmi, Tuusmäki.
Toukokuun lopussa koivujen ollessa vielä hiirenkorvalla laululinnut ovat löytäneet jo pesimäpaikoilleen. Huhtikuussa pesintänsä aloittanut kottaraispari ruokkii jo poikasiaan. Pitkältä kevätmuutoltaan saapunut lehtokerttu on laulullaan elävöittänyt lehdon äänimaisemaa vasta vain muutaman päivän ajan. Luoteesta koleasti henkäilevä aamutuuli suhisee koivujen latvoissa. Pohjolan kevätkesän aamussa pitkään viipyvä valo siivittää lintujen laulua. Räkättirastas, pajulintu, kottarainen, käki, sepelkyyhky, lehtokerttu, teeri, peippo, hömötiainen, joutsen, viherpeippo.
Lehtiarvosteluja
Raahen Seutu nro 4 6.1.2006
Luonnon äänet hoitavat
Joulusta on vierähtänyt jo tovi, mutta eipä ole tullut sellaista päivää etteikö levyä olisi pitänyt soittaa tai pikemminkin sukeltaa levyn avaamaan äänimaisemaan. Jouluvieraatkin siihen ihastuivat. Jotakin kertonee se, että televisio laitettiin kiinni ja väki kertyi äänentoistolaitteiden ympärille.
Vauvan ja kirurgin mieleen
Tekijä on saanut paljon kiitosta. Joensuun keskussairaalan kirurgi sanoi kuuntelevansa levyä keskittyessään vaativiin leikkauksiin ja eräs äiti kertoi tyytyväisenä vauvastaan, jonka häiriintynyt unirytmi saatiin luontolevyn avulla kuntoon.
Kuuloaisti havaitsee enemmän
Hallikaisen äänitteitä kuunneltuaan tekee mieli sanoa, että äänittäjän näkövamma on etu. Voisiko teknisesti tallennettu äänimaisema muutoin olla niin herkän täydellinen. Lauri Hallikainen muistuttaa, että kuuloaisti antaa luonnonolosuhteissa enemmän informaatiota kuin näkö. Siihen aikaan kun ihminen eli vielä luonnonvarassa hänen täytyi pystyä kuulohavaintojensa perusteella päättelemään mitä hänen ympärillään tapahtuu; uhkaako vaara, onko lähistöllä saalista, onko sää muuttumassa jne. Erityisen kiittävää palautetta Hallikainen on saanut nuorilta. Pelkästään äänielämykseen perustuva maailma on nuorille aivan uutta. Nykyisinhän musiikinkuunteluun vaaditaan tehosteeksi myös näköaistimus videoineen ja filmeineen.
Psykiatri kuuntelee linnunlaulua
Lapin keskussairaalan psykiatrian ylilääkäri Antti Liikkanen Rovaniemeltä kuuntelee työmatkoillaan lintukasettia. Kuuntelen äänitteitä talvisina päivystysviikonloppuina ajaessani sairaalaan eestaas ja kas se tekee olon oikeasti paremmaksi. Vaikka on tutkittu juttu, että luontokokemukset alentavat verenpainetta ja helpottavat stressiä Liikkanen ei käytä luontoäänitteitä lääkärintyössään. Psykiatrina hän ei halua tuputtaa luontokokemuksiaan kellekään väkisin. Viisaampaa on auttaa ihmisiä löytämään ne itse. Olisikohan niin, että kyseessä on luonteva osa suomalaisen ihmisen luonto-omaisuutta, ettei sitä pidäkään lähteä psykiatrisoimaan. Jotain pitää jättää luonnon ja ihmisen kahdenkeskiseksi asiaksi. Äänimaisema ja siitä nauttiminen ja siihen uppoutuminen on mahdollista silloin, kun me psykiatriassa onnistumme yhdessä potilaan kanssa Liikkanen korostaa.
Tuulikki Nousiainen